Täällä on kaikki hyvin. Pikkuinen kasvaa masussa ja jumppaa välillä varsin raivokkaasti. Kävimme 4D-ultrassa ja siellä kaikki oli hyvin. Pikkusisko on tulossa tytöllemme :) Suloinen ja isohkon puoleinen.

Pikkuinen on pari viikkoa potkinut lisääntyvässä määrin. Eluksi tuntui vähän oudolta kun välillä vatsaa muksittiin sisältä päin, mutta siihen alkaa tottua. Vointi on aika ok, varsinkin jos muistaa ruokavalion pitää kunnossa.

Jotenkin outoa ajatella, että tämä on erittäin todennäköisesti viimeinen kerta kun olen raskaana. Haikeaa ja toivoisi, että pystyisi keskittymään raskauteen enemmän. Sitä tuntee itsensä ihan ikälopuksi, kun elämä alkaa olla tältä osin ohi.

No nautitaan tästä nyt kun sitä kestää :)

Tyttö on ihan innoissaan vauvasta ja paijailee masua päivittäin :D

Kerroimme suvulle tulokkaasta joulun aikaan. Vastaanotto oli varsin positiivinen. Ei mitään yllätyksiä. Tytölle kerroin, (kirjoilla suoritetun valmistelun jälkeen) ja hän kertoi tykkäävänsä vauvasta :D

Vointi oli jo joulun aikaan paljon parempi, mutta nyt taas on tullut vähän takapakkia. Närästys on pahentunut, kun ruokavalio on ollut vähän rennompi. Kumman tässä nyt sitten valitsisi...

Joskus tuntuu, että ehkä jotain aavistuspotkuja tuntuisi, mutta ovat sen verran epämääräisiä, että ei niistä varmaksi tiedä.

Ensi viikolla on neuvola, ehkä siellä kuuluu sydänäänet.

Kävimme tänään niskaturvotusultrassa. Niin ihmeellistä kuin se onkin, kaikki oli hyvin. Ei turvotuksia ja lapsi voi hyvin ja sätki ja kääntyili. Ihmeellisintä kaikesta oli se, että hematooma oli kadonnut kokonaan! Imeytynyt jonnekin pois! Ihanaa :) Kuvissa näkyi pikkuisen vatsalaukku ja rakko, aivorakenteet sellaisina kuin ne nyt viikoilla 10+6 voi näkyä ja pikkuinen venytteli oikein kunnolla ja kaikki raajat liikkuivat.

Olo oli niin turta, että paikan päällä ei asiaa oikein edes tajunnut. Olimme valvoneet koko yön tytön kanssa, ehdin nukkua pari tuntia max yhteensä. Nousimme neljältä ylös, kun ei tyttöä enää nukuttanut. No, toisaalta tässä oli positiivinen puolensa. Tyttö nukahti automatkalla ja nukkui melkein koko ajan rattaissa sairaalassa, joten mieskin pääsi seuraamaan ultraa :)

Tänään on ollut ehkä hieman parempi olo, toivottavasti se paraneminen tästä lähtee eteenpäin.

Huomenna on niskaturvotusultra. Viimeiset kaksi viikkoa ovat kuluneet suunnattoman hitaasti ja vaivalloisesti. Suolistoni on todella heikossa kunnossa. Tällä hetkellä kaikki tulee vetenä läpi. Ehkä se korjaantuu taas. Välillä oli jo parempi hetken. Ruokavalion kanssa pitää vaan olla niin mielettömän tarkka. Nälkä on jatkuvasti, mutta oikein mitään ei tee mieli, mitä voisi syödä. Onneksi tuo riisimaitoon tehty kaurapuuro maistuu ja sopii vatsalle. Se on mun pelastus. Yritin syödä Floradixiä, että hemoglobiini nousisi, mutta pari päivää otin ja huomasin että siinä on hiivauutetta. No se kai se on tämän syynä tällä kertaa.

Neuvolassa kävimme viikko sitten. Täti oli tosi mukavalta vaikuttava. Vähän aluksi hermoili, kun minulla on tätä taustaa enemmänkin. Piti meitä siellä puolitoista tuntia. Neiti jaksoi tosi nätisti leikkiä koko ajan siinä huoneessa.

Huomenna on siitten uä ja seerumiseula. Ajattelin mennä siihen seulaan sitten, kun tämä hematooma kerran voi johtua jostain sikiön ongelmasta. Kohdunsisäisiä tutkimuksia en kyllä halua, ellei ole jotain todella perusteellista syytä. Täytyy katsoa mitä siellä sanotaan.

Vuotoa ei ole ollut lainkaan. Parina päivänä valkovuoto oli vähän beigeä, mutta siinä kaikki. Toivottavasti hematooma on sulanut pois.

Kun mikään ruoka ei pysy sisällä ja ne mitä voi syödä ei ole aivan kaikkia tarpeita täyttäviä ja aika vähäenergisiä, niin olo on myös varsin heikko. Toivon niin, että tämä suoliston tilanne paranisi.

Tyttö luki odottajan opasta, jossa oli kuvia vauvoista masussa ja totesi, että hänen äidin masussa ei ole. No, ehkä on ehkä ei.

Nyt täytyy mennä keittämään puuroa.